Joskus ihmisten, on hyvä miettä, mitä puhuu, ja kenestä, ja kenelle

Moikka! Oltiin tänään siis siellä TYKS:issä, ja herättiin aamulla jo kuudelta. Lähdettiin ajamaan autolla Turkuun joskus seitsemän maissa, ja yhdeksältä mulla olikin luuntiheystutkimus ja sen jälkeen kymmeneltä perus kontrolli. Reissun jälkeen mentiin Ikeaan, ja sieltä en ostanut oikeastaan mitään. Ostettiin mukeja ja tyynynpäälisiä yms.. Mutta vasta tänään myöhemmin päivällä kun mentiin Tokmannille, löysin itselleni kivan taulun ja koristetyynyjä. 

Autolla ripset ;DD

Siinä oli kuvia sieltä TYKS:istä. 

Ja siinä oli kuvia Ikeasta. 

Mentiin äitin kanssa juomaan "päiväkahvit" terassille kun oli niin nätti sää. Ja joku muukin halusi tulla seuraamme ;D

 Ostin Tokmannista Dream ja Hope tyynyt. 

 Sitten Tokmannista myös tälläisen taulun.

Sellasta. Menin illemmalla vielä Jeminan luo, ja siellä oli myös Ida. Reissu päättyi lyhyeen, sillä yhden aika kamalan jutun takia lähdin itku kurkussa pois, iskä tuli hakemaan mut sieltä, ja kotona sain vuodattaa kyyneliäni äidille ja iskälle. 

Tämän hetkinen olotila on aika surkea, ja todella surullinen. Kaikkien surullisten tapahtumien jälkeen alkaa miettiä mielessään juurikin näitä kysymyksiä:

Miksi juuri minä?

Mitä olen muka tehnyt että joudun suremaan tätä asiaa?

Ärsytetäänkö minua tahallaan?

Ymmärtääkö edes kukaan?

Kaikki on kai ihan hyvin silti. Joskus sitä vain joutuu tuhlaamaan kyyneliään tälläiseen, elämä vain menee niin. Ja vaikka itku kurkussa/itkien lähteminen pois vaikuttaa luovuttamiselta ja pakenemiselta. Kukaan ei voi tietää, mitä se ihminen ajattelee juuri sillä hetkellä. Toiset asiat kolahtavat ihmisten sydämmiin eri tavalla kuin toiset, ja toiset ihmiset kestävät eri asioita, ja pystyvät pitämään niitä sisällään, toiset eivät. 

Ja joskus ihmisten on syytä miettiä, mitä puhuu, ja kenestä, ja kenelle. Vaikka ei kiinnostaisikaan puhua tai ajatella, ja päästää suustaan mitä sattuu, sitä voi olla vaikeaa poistaa ja hyvittää jälkikäteen.